Kylmää kahvia ja onnenmurusia...

Tänä aamuna kun heräsin päätin juoda kahvini rauhassa. 
Höpönlöpö, nuorin neiti murunen oli eri mieltä. Nälkä yllätti hänet juuri samaan aikaan. No palasin makuuhuoneeseen imetyspuuhiin ja siellä syötiin neiti murusen tahdosta vajaa tunti. 

Ajatukseni seikkaili omaan blogiin ja siihen mistä voisin kirjoittaa. Minun elämässähän tapahtuu paljonkin asioita. Olen uusperheen äiti, yhden neitimurkku-murusen äiti, 11- ja 10-vuotiaiden poikien ja tän nuorimmaisen 5 kuukautta vanhan neiti murusen äiti. Olen myös avovaimo kaikista vanhimmalle ja isoimmalle Murulle ja äitipuoli hänen 10-vuotiaalle tytölle. Jokuhan saattoi jo tippua kyydistä, en ihmettele ollenkaan...

Lapset ovat minulle kaikki kaikessa ja ovat elämäni onnenmurusia. On haastavaa ja välillä todella vaikeitakin tilanteita, niinkuin varmasti jokaisessa perheessä. Vauvan syntyminen on aina jonkinsortin kriisi ja vielä omat haasteensa asettaa uusperhekuvio. Onneksi meidän parisuhde voi mainiosti ja isoin Muru tukee minua kaikessa. Välillä on ollut päiviä joilloin päivä vain ja hetki kerrallansa- hokema on auttanut. Yritän elää hetkessä ja löytää joka päivä jotain hyvää - jokaisessa päivässä on aina jotakin hyvää, täytyy olla. 

Huomaan neiti murusen nukahtaneen ja katselen hänen kauniita piirteitään. Hänessä on niin paljon isää mutta myös minua. Meidän yhteinen pieni rakas. Samalla ajattelen miten onnekas hän on... rakastavat vanhemmat joiden kanssa hän asuu turvallisesti lapsuuden ja nuoruuden. En voi olla ajattelematta muita lapsiani jotka asuvat vuoroviikoin meillä ja vuoroviikoin isällään. Tulee ikävä. Mietin heidän vauva-aikaansa ja mieleeni nousee muistoja. Ihania ja mukavia ja myös surullisia. He ovat nyt isällään ja minulla on heitä aina ikävä. Kenellä äidillä ei olisi. Ravistelen itseni hereille ja tähän hetkeen. Neiti murunen availee silmiään, hymyilee ja katselee kiinnostuneena minua... otan hänet syliini ja puristan tiukasti. 

Palaan keittiöön ja kauniissa pinkissä muumi-mukissani lilluu ruma kylmä kahvini ja kaadan sen suoraan viemäriin. Päätän kuitenkin keittää uutta, jolloin neiti murunen vuorostaan päättää pulauttaa kupillisen verran maitoa päälleni... yöpuku märkänä ja tukka ihan pörröllä pyyhin lattiaa ja mietin milloin tämä meni siihen että puolenpäivän aikaan olen vielä tämän näköinen. Neiti murunen katselee sitterissään ja äänestä päätellen seuraavaksi suunnataan kylppäriin vaipan vaihtoon. Ehkä jätän kahvinkeiton suosiolla seuraavaan päivään... eihän se nyt ollu edes niin tärkeää.